CONSTANTIA 1890-1918

(Työ ja Toimi, no 15/1975)

84 vuotta ajassa taaksepäin oli Porin kymmentuhantisesta asukkaasta jokainen joka suinkin pääsi, saapunut kaupungin jokirantaan, odotettavissa olevan tapahtuman kunniaksi rannassa olevat laivatkin oli juhlaliputettu. Oli harvinainen ja ikimuistettava päivä sillä:

Mainittu uutinen oli Satakunta-lehdessä 12.11.1889, ja Björneborgs Tidning kuvailee, miten tämä komea laiva majesteetillisesti keinui Kokemäenjoen aalloilla, tapahtumaa seuraaman saapuneen yleisön hurratessa.

Eihän se ollut suuren suuri laiva nykyisten monisataatuhattonnisten rinnalla, mutta näin suurta höyrylaivaa näillä vesillä ei oltu tähän mennessä nähty. Konepajan rakentamista laivoista suurin oli ollut 204 rekisteritonninen Concordia. Constantian vetoisuus oli 440 rekisteritonnia, pituus 57 metriä, leveys 9 metriä ja syväys 4 metriä. Siitä tulikin suurin laiva, mitä Konepaja koskaan rakensi. Kansi oli tehty rautalevystä ja keskikannelle ns. hurrikaanikannen alle oli sijoitettu henkilökunnan hytit sekä yksi matkustajahytti. Rakennusaineena oli käytetty teräslevyä, Motalan ja Domnarfeltin tehtaista Ruotsista tuotua, "ankkuripeli ja höyryvinssi Englannista, peräsintä käyttämään tulee erityinen pieni höyrykone. Riki tulee tehtäväksi lujasta ruotsalaisesta teräksestä ja aijotaan skuunariksi kahdella raa'alla etumastossa. Kone on varustettu kolmella sylinterillä, on 459 indikeeratun hevosen voimainen, mutta voidaan kohottaa aina 600 asti" kirjoitti Satakunta-lehti.

Vesillelaskettaessa Constantian sisustustyöt olivat vielä kesken, sillä laiva valmistui lopullisesti vasta syksyllä 1890, jolloin teki ensimmäisen matkansa. jos huomiota oli herättänyt vesillelasku, niin laivan hinaus Reposaareen oli myös sen päivän puheenaihe, ja olisi kenties meidänkin aikanamme ollut uutisen arvoinen. Tapahtuma muodostui varsin näyttäväksi kun Constantia, jonka omat koneet eivät vielä toimineet, neljän höyrylaivan avustamana matkasi kohti Reposaarta. Kulkuetta johti Wilpas hinaajana, Tähti viimeisenä jarruttamassa, Constantian toisella sivulla Azalea, toisella Pihlava.

Joulukuussa Constantia viimein oli lähtökunnossa ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen, määränpäänä Lontoo, lastina lautaa. Kapteeni Christian Wilen ilmoitti matkan menneen hyvin, mutta ei vielä voinut sanoa laivan merikelpoisuudesta mitään, koska tuuli oli ollut myötäinen, nopeus 8 solmua. Ehdotti kuitenkin, että painolastina käytettyjen rautatiekiskojen sijasta laivaan hankittaisiin vesipainolastitankki, joka ulottuisi yli laivan leveyden ja johon mahtuisi 75 tonnin painosta vettä. Toimenpide vähentäisi rahtikustannuksia ja olisi muutenkin käytännöllisempi kuin ensinmainittu. Talvikautena Constantia purjehti mm. Espanjan, Ranskan ja Baltianmaiden satamiin, poiketen aina välillä Lontooseen, vieden ja tuoden milloin puutavaraa, kivihiiltä, viljaa tai suolaa. Vasta toukokuussa se palasi Reposaareen mukanaan etupäässä harkkorautaa todennäköisesti Konepajan tarpeisiin. Matka Englannista kesti viisi vuorokautta.

Viime vuosisadan loppu oli Konepajalla kiireistä laivanrakennusaikaa. Laivoja rakennettiin sekä W.Rosenlew & Co:n omaan käyttöön kuten Constantia, että ulkopuolisille tilaajille. Ensimäinen konepajan rakentama laiva lienee ollut "höyryvenhe Joetar", joka valmistui vuonna 1861 ja kuljetti kaupunkilaisia pääasiassa kesäisille huviretkille "Luutsiäyrinmäelle". Samoihin aikoihin kuin Constantia, valmistui viisi muuta höyrylaivaa, joista Nånendal, Runsala ja Kivimaa olivat pieniä matkustajalaivoja, Triton ja Urho hinaajia, jota viimeksimainittua voitiin käyttää myös jäänsärkijänä. Constantian kokoisen laivan rakentamiseksi jouduttiin Konepajalla suorittamaan laajennustöitä ja hankkimaan uusia koneita, samanaikaisesti suunniteltiin myös laivasliipin rakentamista Reposaarelle. Hanke ei kuitenkaan toteutunut. Reposaari oli jo varsin varhain havaittu monimerkitykselliseksi, tärkeäksi kohteeksi: 1300-luvulla siellä jo oli merimiesten kappeli, 1700-luvulla sinne kaavailtiin Suomen linnoitettua pääkaupunkia ja 1800-luvulla se oli kehittymässä aikansa suursatamaksi, joka myös talvisatamana puolusti paikkaansa rannikkokaupunkien välisessä ankarassa kiistassa. Reposaari oli myös Constantian kotisatama pitkien ulkomaamatkojen jälkeen.

Laivan kapteeni oli tiiviissä kirjeenvaihdossa pääkonttoriin, saaden sieltä yksityiskohtaiset määräykset ja tiedotukset vieläpä kulloinkin vallitsevia jääolosuhteita myöten. Eräänä vuonna miehistöä verotti puhjennut koleraepidemia, aiheuttaen toistuvia sairaalamatkoja, lisäksi tämän tästä tapahtuneet tappelut maissa ja niistä koituneet linnareissut aiheuttivat kapteenille monenlaisia pulmia.

Eräs aikalainen, joka vuonna 1895 matkasi Constantialla Kööpenhaminaan, kertoo onnistuneesta matkastaan:

Niinpä vuosina, jolloin Constantia purjehti Rosenlew-yhtymän omistuksessa se näyttää välttyneen vakavammilta onnettomuuksilta. Constantia myytiin vuonna 1898 Wasa Nordsjö Ångbåtsaktiebolagille, jonka omistuksessa se oli vielä vuonna 1918, jolloin se torpedoitiin Englannin kanaalissa. Miehistöstä, joka kokonaan oli englantilainen, hukkui kolme miestä. Vuonna 1920 laiva poistettiin kauppa-alusrekisteristä.

Annikki Lindberg, 1975