|
|
Close Help | ||||||||||||||
HÖYRYLAIVA BIRGIT
Seppo Salonen, 1999
Reposaarella vuonna 1880 syntynyt ja vaikuttanut Werner Hacklin aloitti liikemiehen uransa yhdessä veljensä Emil Hacklinin kanssa. He perustivat Reposaarelle vuoden 1908 lopussa stuuvari- eli ahtausliikkeen. Nykypäivänä vastaavaa toimintaa harjoitetaan edelleenkin Hacklin Oy:n muodossa, mutta toki paljon laajemmassa mitassa.
Stuuvaritoimen lisäksi Werner Hacklin toimi myös laivanvarustajana. Parhaiten ehkä tunnetaan Hacklinin höyry- ja moottorilaivat, jotka nimettiin lähiomaisten etunimien mukaan ja liitteeksi laitettiin vielä kirjain H.
Ensimmäisen maailmansodan syttyessä meriliikenne Suomen rannikolla tyrehtyi hetkeksi. Kun laivat sitten saivat liikenneluvat, reittiyhteydet Ruotsiin järjestettiin pohjanlahden satamien kautta. Lähtösatamiksi valittiin Rauma, Reposaari/Mäntyluoto, Vaasa ja Tornio.
Samaan aikaan siirtyi myös Porin satamatoiminnan painopiste Reposaarelta Mäntyluodon satamaan. Reposaarella ja redillä tapahtunut puutavaran lastaus supistui voimakkaasti. Toiminnan siirtyminen Reposaarelta Mäntyluodon laitureille oli uutta Hacklinin-veljeksille, ja liikkeen asema heikkeni lähes kriittiseen tilaan. Toiminnan pyörittämiseen tarvittaisiin kipeästi lisää rahaa, syntyi ajatus ryhtyä laivanvarustajaksi. Rahtimäärät ja -maksut kun olivat nousussa sodan aikana.
ENSIMMÄINEN LAIVA
Kevättalvella, 6. Päivä huhtikuuta vuonna 1915 Werner Hacklinin ura laivanvarustajana alkoi. Silloin hän osti ensimmäisen höyrylaivansa, Carrie'n. Laiva ostettiin Tukholmasta Österman & Co:lta hintaan 26.000 Skr. Aluksen hinta ei ollut päätähuimaava, mutta eipä Carrie ollutkaan mikään nuori neito, vaan itseasiassa jo vanhus. Laiva oli rakennettu raudasta Kööpenhaminassa vuonna 1863. Suomeen rekistöitäessä laiva sai nimekseen Birgit ja rekisterinumeroksi 175. Aluksen tekniset tiedot olivat seuraavat: Pituus 41 metriä, leveys 6,5 metriä ja syväys 2,5 metriä. Kantavuus oli 201,5 brt ja 116,11 nrt. Laivan compund-höyrykoneen teho oli 130 indikoitua hevosvoimaa. Birgit ei siis ollut kovin suuri laiva, itseasiassa keskikokoista pienempi. Laivan päällikkönä oli alusta alkaen ahvenanmaalainen merikapteeni Emil Eriksson.
Birgit kuljetti pääasiassa vehnää Mäntyluodosta Tukholmaan. Lasti purettiin Tukholmassa suoraan saksalaisiin laivoihin, eli vihollisen laivoihin! Tämä oli venäläisten tiedossa, mutta toiminta sallittiin, koska paluumatkan lasti oli venäläisille tehtaille matkaavia koneenosia, eli lasti oli poliittisesti katsoen mitä suuremmissa määrin sotatarvikkeita. Matkat sujuivat koko kesän ja syksyn ilman erityisiä ongelmia. Laivan miehistö eli varmasti jatkuvan jännityksen alaisena, sillä oli yleisessä tiedossa että saksalaiset sukellusveneet harrastivat aktiivista kaappaus- ja upotustoimintaa pohjanlahden eteläosissa.
Liikennöinti osoittaui kannattavaksi ja toi nopeasti takaisin alukseen sijoitetun pääoman. Sodan aiheuttamat riskit varmasti kalvoivat Werner Hacklinin mieltä, sillä hän kaukaa viisaana miehenä päätti jakaa riskit. Hän myi laivan 4. marraskuuta juuri perustetulle osakeyhtiölle, Birgit Oy:lle, jonka osakkaina olivat suuruusjärjestyksessä: Pääosakas Werner Hacklin, kapteeni Eino Hohenthal Porista, tuomari S.Avellan Viipurista, E.Nordling Porista ja Hacklinin konttorinhoitaja John Illman Porista.
VIIMEINEN MATKA Höyrylaiva Birgitin onnekkaat rahtimatkat päättyivät lopulta Ruotsin rannikolla Gävlen edustalla. Laiva oli loka-marraskuun vaihteessa purkanut viljalastin Tukholmassa ja ottanut tilalle kappaletavaralastia. Ruumaan oli lastattu 182 tonnia tiiliä ja 30 tonnia tiiliputkia sekä laatikoittain hedelmiä, nauloja ja hevosenkenkiä. Kansilastina oli neljä laatikollista koneenosia, yhteensä 7 tonnia, jotka olivat menossa Putilovin tehtaille Pietariin. Lastiruuma ei ollut täysi, mutta meklarifirma oli järjestänyt lisää lastia Gävlestä, jonne lähdettiin perjantaina 5. Marraskuuta 1915.
Matka Tukholman saaristosta merelle sujui ilman erityisiä mainintoja. Tämän jälkeen Birgit höyrysi täydellä 8 solmun vauhdilla pitkin Ahvenanmerta pohjoiseen. Lauantaina klo 12 kapteeni Eriksson otti neljän tunnin pituisen vahtinsa vastaan ja otti suuntiman Björnin majakkaan, joka oli suunnassa SSW, eli etelälounaassa ja etäisyys 1,3 merimailia. Matkaa jatkettiin rannikkoa pitkin ylös peilaten Björniä, kunnes Gävlen ulkopuolella oleva kaukainen Eggegrundin majakka tuli näkyviin. Sen jälkeen suunta muutettiin kohti Limönia, josta luotsien välityksellä ilmoitettiin Gävleen meklarifirma Andersson & Lundqvistille, että Birgit on tulossa Tukholmasta Gävlen kautta Mäntyluotoon. Tämän jälkeen höyrylaiva otti uuden kurssin, ONO ½ O, itäkoillisesta puoli piirua itään. Sijainti oli tuolloin 9,5 merimailia Eggegrundista ja 6 merimailia Västra Finngrundetista. Kello 16 kapteeni luovutti vahdin ensimmäiselle perämiehelle, mutta jäi itse vielä sillalle. Ilma oli kaunis ja meri tyyni.
SUKELLUSVENEEN HYÖKKÄYS
Vahdinvaihdon jälkeen huomattiin sukellusveneen nousevan pinnalle noin kahden merimailin päässä Birgitistä. Sukellusveneen tornin etuosasta havaittiin välähdys ja samassa vesipatsas kohosi ilmaan hyvänmatkaa laivan edessä. Heti perään näkyi toinenkin välähdys ja vesipatsas. Birgitin vauhtia hidastettiin. Komentosillalla vallitsi epätietoisuus siitä, oliko pysähtymis-laukaukset osoitettu heille, sillä lähistöllä oli toinenkin höyrylaiva. Neljän minuutin ajan höyrylaiva Birgit ajoi hiljaisella vauhdilla, mutta koska mitään ei tapahtunut otettiin taas täysi vauhti. Heti tämän jälkeen sukellusveneestä ammuttiin kaksi laukausta Birgitiä kohden ja vesipatsaat roiskahtivat melko lähellä laivaa. Ei ollut enää epäilystäkään siitä, kenelle pysähtymiskäsky oli tarkoitettu. Konekäskynvälitin vedettiin stoppiin ja jäätiin paikalleen odottamaan. Tapahtuma-ajaksi merkittiin päiväkirjaan klo 16.12.
Sukellusvene saapui Birgitin luo, teki kierroksen laivan ympäri ja jäi parinsadan metrin päähän höyrylaivasta. Sukellusveneen mastoon vedettiin Saksan lippu ja tornista huudettiin jotain saksankielellä. Kapteeni Eriksson vastasi englanniksi, jolloin saksalaiset vaihtoivat samalle kielelle. Sukellusveneestä annettiin määräys jättää laiva 15 minuutin kuluessa. Käskyä noudatettiin heti ja miehistö siirtyi pelastusveneeseen. He soutivat sukellusveneen kyljelle ja siirtyivät käskystä sen kannelle. Kapteeni Eriksson ja ensimmäinen perämies jäivät vielä veneeseen sillä kaksi sukellusveneupseeria halusivat mennä tarkistamaan Birgitin lastin. Suomalaiset soutivat takaisin laivalle ja katselivat kun saksalaiset tarkastelivat lastia. Tuomio oli, että laiva lasteineen oli tuhottava. Upseerit virittivät kaksi sytytyslangalla varustettua pommia laivanrunkoon kattilahuoneeseen ja sytyttivät tulilangat. Miehet siirtyivät nopeasti pelastusveneeseen ja soutivat pois laivan vierestä. Puoli minuuttia sen jälkeen pommit räjähtivät ja osa kansilastina olleista laatikoista lensi ilmaan ja putosi aivan sukellusveneen vierelle. Höyrylaiva Birgit vajosi nopeasti pinnan alle valkoisen höyrypilven saattelemana. Miehistön omaisuus, laivan paperit ja Venäjän kansallislippu jäivät kaikki meren saaliiksi.
Sukellusvene otti pelastusveneen hinaukseen ja otti suunnan etelään, kohti Björnin majakkaa. Höyrylaivan miehistö sai luvan siirtyä sukellusveneen sisälle, jossa heitä kohdeltiin asiallisesti. Kerrotaan että kaikki muut, paitsi Birgitin konemestarit saivat tutustua sukellusveneen konehuoneeseen. Kolme merimailia hinattuaan sukellusvene pysähtyi, kello oli 19. Höyrylaivan miehistö siirtyi pelastusveneeseen ja hinausköysi katkaistiin. Kapteeni Eriksson määräsi suunnan kohti majakkaa ja soutaminen alkoi. Sukellusvene jatkoi etelään ja katosi lopulta näkyvistä. Tunnin soudettuaan he saapuivat majakalle, jossa tapahtuneen havainneet majakanvartijat ottivat heidät hoiviinsa ja järjestivät jatkokuljetuksen Gävleen. Päästyään mantereelle he majoittuivat hotelliin. Maanantaina arjen koittaessa, kapteeni Eriksson kävi raastuvanoikeudessa jättämässä meriselityksen tapahtuneesta. Hieman myöhemmin samalla viikolla heille järjestyi laivamatka takaisin Suomeen.
Höyrylaiva Birgitin miehistö viimeisellä rahdinkuljetusmatkalla oli seuraava:
Kapteeni: Emil Eriksson, kotoisin Maarianhaminasta
Ensimmäinen perämies: Wiktor Johansson
Ensimmäinen konemestari: Gösta Hammar
Toinen konemestari: Yrjö Linnainmaa
Lämmittäjät: Einar Ruohomaa, Emil Tammelin
Timpuri: Wilhelm Berglund
Jungmanni: Uno Grahnholm
Matruusit: Nils Lindroos, Nils Strand
Kokki: Matilda Kungs
Piika: Helmi Hoffren
Saksalainen sukellusvene, joka upotti höyrylaiva Birgitin oli vuonna 1910 vesillelaskettu U-10, kapteeninaan Fritz Stuhr. Vene oli rakennettu alunperin avomerikäyttöön, mutta hieman vanhentuneena se oli siirretty itämeren sotanäyttämölle. Se oli aloittanut elokuussa partiotoiminnan Suomenlahden suulla, kunnes konevaurio pakotti sen palaamaan. Lähtiäisiksi se ampui muutamia laukauksia Bengtskärin majakkatorniin. Marraskuussa se suuntasi kulkunsa Ahvenanmeren kautta Pohjanlahdelle, jossa suoritti yllämainitun upotuksen ja palasi takaisin..Sukellusvene tapasi kohtalonsa Viron rannikolla Hiidenmaalla 28.5.1916, jonne se oli saapunut edellisena päivänä aloittaakseen viikon kestävän etuvartiopalveluksensa. Vene tuhoutui miehistöineen miinaräjähdyksessä.
